Istunnasta asiaa

 EDIT! Päädyin poistamaan tätä vanhemmat postaukset poistettuani vahingossa kuvat picasa-albumeista jolloin ne katosivat myös postauksistani.

Apua, kauankohan edellisestä postauksesta on ollut. Suuret pahoitteluni, en vain ole heppaillut lähes ollenkaan, ja vielä vähemmän olen koneella/blogissa ehtinyt käydä.

Tarkoimmat lukijat saattoivat huomata blogissani uuden välilehden "Iines". Tämä sivu tulee jossakin vaiheessa poistumaan. Tosiaan, etsiskelin vuokrahevosta ja päädyin sitten testaamaan Iinestä, joka oli oikein mukava ja tykästyin siihen. Sitä sitten oli tarkotus ruveta liikuttelemaan, mutten kauhean kauaa siellä ehtinyt käydä kun tamma valitettavasti jouduttiin lopettamaan. Mutta Tanjalle suuret kiitokset siitä ajasta mitä ehdin Iineksen kanssa touhuta!

Mutta nyt tosiaan, otsikon aiheeseen. Iineksen jälkeen en ole hevosen selässä käynyt, eli muutamien kuukausien ratsastustauko on ollut. Ja nyt mietittynä, olen sitä mieltä että jokaisen ratsastajan olisi jossain vaiheessa hyvä pitää pientä tai vähän isompaakin taukoa.
Nimittäin. Tänä aikana olen katsellut vanhoja kuvia "uusin silmin" ja olen oikeasti vähän järkyttynyt kuinka sokea olen ollut istuntani laadulle. Kyllä, olen kyllä tiennyt ja huomannut monia virheitä, mutta tavat olivat juurtuneet niin syvälle etten osannut edes tosissani yrittää päästä tavoista eroon. Nyt, kun katson kuvia, tiedän että tästä eteenpäin keskityn aluksi vain istuntani parantamiseen ennen muuta. Toki parin viimevuoden sisäinen pituuden kasvuni on vaikuttanut asiaan, kun ~150cm'stä hujahdin yli 170cm korkeaksi, ja tämä vaikuttaa istuntaan paljon ja joutuu "opettelemaan" oikeanlaisen istunnan taas.
Tämä tauko todellakin on avannut silmiäni!

Tämä kuva on pyörinyt täällä blogissa vähän turhankin usein esimerkkinä huonosta istunnastani. Tuo etukeno, jalat, kädet. Aargh, niin järkyttävää!

Mulla on aina, varsinkin Ladyn kanssa ollut ongelma että pidän käsiäni aivan liian alhaalla enkä osaa kannatella niitä. Lähes jokaikisestä kuvasta tämän huomaa. Sen lisäksi kuvasta huomaa myös miten katse harhailee missä sattuu (suht yleinen ongelma mulla myös), ryhti...no, sitä ei olekaan, ja jalat noussut kauheen ylös koukkuun (johon ponin koko tietenkin on vaikuttanut). Ponikaan ei kulje rehellisesti avuilla vaikka se tuona päivänä olikin lopputunnista hetkittäin todella hyvä ratsastaa! Mutta tuo istunta... Ei hyvä!

Toiset tai kolmannet kisamme, täydellinen pohjanoteeraus. Olen aina ollut todella kriittinen siitä, jos joku käyttää ratsastaessa liian kovaa kättä. Tuona päivänä jännityksissäni menin sitten itse tekemänä tämän virheen. Häpeän tuota päivää niin paljon, häpeän, häpeän, häpeän. Otimpahan ainakin opikseni, ja olettamukseni siitä ettei kova käsi auta yhtään vaan päinvastoin, tämä oletus kävi hyvinkin toteen!

...Taidan olla ihan hiljaa. Ei elämä, melkein itken tätä kuvaa katsellessani.

Pieni poni, pitkäjalkainen ratsastaja, katse harhailee, ohjat liian lyhyellä ja ne kädet...

Jo tästä yhdestä kuvasta huomaa miten en oo yhtään ratsastanut hevosta (okei, mä oikeesti yritin!). Hyvä jos tamma jaksoi jalkojaan nostaa. Häpeä vaan kasvaa. Ja se katse, taas. Ja ne kädet. Ja ja ja...
T. Zsazsa

Patu on ainoa poni jolla mulla edes toisinaan oli hyvä esteistunta. Tässäkin kuvassa on virheitä, paljon. Mutta silti pidän tästä paljon enemmän kuin aiempien kuvien esteistunnasta!

Ja sitten esteistunnan täydellinen pohjanoteeraus. Puolustukseni sanon, että hyppäsin Likulla (tai ylipäätään noin isoaskeleisella hevosella) toista kertaa ikinä, ja edellisestäkin kerrasta oli lähemmäs kaksi vuotta! Sen lisäksi käytössämme oli koulusatula (...ja minähän aina sanoin "ei koulusatula häiritse mun hyppäämistä yhtään". Hah)
R. Liguster

Ja taas se pienenpieni poninpallero ja pitkääkin pidempi Vilma! Kantapäät, kädet, katse, ryhti... Eikä unohdeta aivan liian lyhyitä jalustimia

Patun hermostuessa tein toisinaan hyvin typerän virheen; kiskoin ohjat aivan lyhyiksi. Hyi apua, ihmettelen miksei mua käsketty ponin selästä alas..

En oikeesti tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa ::D Nähtävästi kuvittelin olevani supermies tai jotain, anteeksi Liku!

Loppujenlopuksi oon tästä kuvassa oikein tyytyväinen. Varpaat nyt sojottaa vähän sinne ja tänne, mutta kädet on ylhäällä (tosin ihan järkyttävässä koukussa ranteesta) ja katse on kerrankin ylhäällä! Tuolloin tein kyllä töitä paljon niin istunnan kuin ponin kanssa, ja se palkittiin. Kuka uskoisikaan että Räni osaa kulkea niin hienosti :')
T. Räni

Toinen Räni- kuva heti perään, päivänä jolloin ponilla oli niin paljon energiaa että keskityin vain siihen ja unohdin istuntani kokonaan (virhe, jos istunta olisi kunnossa, ponikin toimisi paremmin). En kestä, tuo jalka ja nuo kädet on vaan niin järkyttävät! Ei, ei, ei....

Eipä ole istunnassa taaskaan kehumista, nojaan taas etukaaren yli kaulalla.
T. Xanadu (Englanti)

Eih... Olen itse nähnyt kuinka hienosti Viki osaa hypätä Tiian kanssa. Mitä käy kun vilma kiipeää tamman selkään ja unohtaa ratsastaa? Kyllä, juuri näin...
T. Marvel Victoria

Kohta oikeasti itken. Siellä minä, matkustelen ruunan selässä tekemättä yhtään mitään ja annan poni mennä miten haluaa.
R. Eetu

Isketään nyt loppuun taas tämä vanha ja tuttu kuva :D Jalustimet sais olla vähän pidemmät, katse ylempänä, kädet korkeampana jne, mutta loppujenopuksi tää on ihan semihyvä jo!

Alkaa olemaan jo hirmuinen hinku takaisin heppailemaan, vaikka alussa olin vain tyytyväinen taukoon kun sai rauhassa levähtää. Vähän jännittää että miten paha istunta sitten on kun hevosen selkään taas kiipeän (tämän tapahtuessa toivottavasti mahdollisimman pian!). Kunhan sitten istuntani saan kondikseen niin toivottavasti pääsen taas ratsastuskoululta pois (=löydän suht tasokkaan vuokra/liikutus/ylläpito/hoitohevosen) ja pääsen kehittymään ratsastajana vielä lisää.

Siitä on niin hirveän kauan kun viimeksi Ladya tai Patua näin! Äh, hirveä ikävä.

Palaillaa, toivon mukaan jo pian!
//Turhaa kettuilua en istunnastani ota vastaan, asiallinen kritiikki on asia erikseen :)